2000-luvun alussa, seurasin useidun vuosien ajan saksalaisen tiedemiehen ja tutkijan Peter Grossin esitelmätilaisuuksissa tulkkina. Käänsin hänen tekstejään suomeksi ja ruotsiksi. Hankin hänen silloin kehittämänsä GIE-veden aktivointilaitteen omaa kotiini ja lasteni kotiin. Peter Gross jätti Aqua Ligro yrityksen jo useita vuosia sitten ja loi yhdessä poikansa kanssa ja kehitti veden uudistuslaitetta edelleen. Alkuperäisiä GIE-laitteita on edelleen saatavaissa yrityksen Agua-Viva kautta. Vaikka tämä allaoleva teksti on jo useita vuosia vanha, sen sisältö on edelleen erittäin ajankohtainen. Tosin ”vesitietoisuus” on lisääntynyt huomattavasti sen jälkeen kun tämä artikkeli kirjoitettiin.
Gracia Penttinen
Tiedemiehet ovat saaneet oven raolleen uskomattomaksi luonnehtimaansa
ilmiön, veden, suuntaan
Mikään ei ole yhtä jokapäiväistä kuin vesi. Kuitenkin tutkijat ovat hiljattain keksineet jännittäviä tosiasioita – jopa ajattelukyvyn. Onko vesi vielä älykäskin? Näyttää siltä, että perinteinen tiede on löytänyt mittaamattoman haasteen itselleen.
Mies ei ainoastaan ollut rohkea, vaan myös kärsivällinen. Aluksi hän puristi nopeasti vaikuttavaa vahvaa myrkkyä ja huumetta, Belladonnaa kourallisesta myrkkykoisoa. Sen jälkeen hän tiputti pisaran myrkkyä pieneen vesipulloon, ja ravisteli sekoitusta käsin voimakkaasti. Sen jälkeen hän tiputti pisaran myrkkyä pieneen vesipulloon ja ravisteli jälleen. Tunteja myöhemmin meisenilainen lääkäri ja kemisti Samuel Hahnemann oli ohentanut ja ravistanut Belladonna tinktuuraansa niin, että tieteellisesti katsoen viimeisessä pullossa oli jäljellä vain vettä, eikä enää yhtä ainoaa Belladonna-molekyyliä.
Neste vaikutti kuitenkin edelleen erinomaisesti kuumekouristuksia vastaan. ”Asian voi selittää aivan yksinkertaisesti”, Hahnemann totesi. ”Luonnonaineet sisältävät voiman, joka on vain ravisteltava henkiin. Kun voima sitten on kerran herätetty, ei varsinaista vaikutusainetta enää tarvita”.
On kulunut lähes 200 vuotta siitä, kun Hahnemann keksi homeopatian, kuten hän uutta parannusmenetelmäänsä nimitti. (Sana homeopatia johdetaan kreikankielisestä sanasta "homoios pathos"=kärsiä samanlaisesta).
Homeopatiaa on siitä lähtien käytetty erinomaisin tuloksin mitä moninaisimpiin sairauksiin ja oireyhtymiin. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt pitkiin aikoihin miksi homeopatia toimii. Korkeapotenseissa homeopaattisissa lääkkeissähän ei ollut löydettävissä yhtään ainoaa molekyyliä vaikuttavasta aineesta. Laimennus on yhtä valtava kuin joku olisi kaatanut nuppineulan pää kokoisen määrän vaikuttavaa ainetta valtamereen, sekoittanut voimakkaasti ja täyttänyt sen jälkeen pullon tästä vedestä.
Vesi on tietopankki
Viime aikoina ydinfyysikot, ja muut tiedemiehet ovat onnistuneet paljastamaan veden syvimpiä salaisuuksia. Vaikuttavaan aineeseen sisältyvän informaation on vakuuttavasti todettu välittyvän veteen, jossa se sitten säilyy, ja josta se voidaan taas edelleen välittää ihmisille. Vedellä on näin ollen hallussaan tietoa, jonka se on oppinut, tallentanut ja edelleen välittänyt. Kaiken tämän on yksiselitteisesti tulkittu merkitsevän älykkyyttä sekä kommunikaatio- ja ajattelukykyä.
Kyseinen toteamus on ollut monille tiedemiehille sellainen shokki ja sensaatio, että he eivät olleet aluksi itse mitenkään valmiita uskomaan sitä. He tarkastivat kokeensa yhä uudelleen. Sen jälkeen he laskivat asiasisällön maailman nopeimmilla tietokoneilla, aina siihen saakka kunnes koneet eivät enää pystyneet tajuamaan tietomäärää. Tiedemiehet kuitenkin pääsivät tämän uskomattomaksi luonnehtimansa ilmiön jäljille.
Mutta mitä useampia arvoituksia tutkijat ratkoivat huippulaitteillaan, sitä vähemmän he tiesivät itse aineesta, vedestä.
Tuskin mikään elämänprosessi Maapallolla toimii ilman vettä. Tästä huolimatta tiedämme siitä vielä suhteellisen vähän. Maailman eri tutkijoilla onkin selvitettävään lukemattomia vettä koskevia kysymyksiä. Itse vesimolekyyli H2O tunnetaan kylläkin tarkaan. Se muodostuu yhdestä happi- ja kahdesta vetyatomista, ja on V:muotoinen. Vety, H, on universumin yksinkertaisin atomi. Se muodostuu vain yhdestä ytimen protonista ja vain yhdestä kehän elektronista. Lisäksi vety en eräs kosmoksen vanhimmista atomeista. Ensimmäiset vety-atomit syntyivätkin heti alkuräjähdyksen jälkeen.
Monet filosofit kannattavat näkemystä, jonka mukaan vetyatomi voidaan nähdä kaiken elämän sekä muiden kaikkeuden ilmentymien alkuperänä. Jokainen vetyatomi sisältää sen näkemyksen mukaan kaiken tiedon maailman synnystä saakka. Fysikaalis-tieteelliseti ei kuitenkaan uskalleta päätellä aivan yhtä pitkälle.
Vesi karttaa sääntöjä
Vesi on omapäinen aine. Fyysikot ovat todenneetkin koko joukon veteen liittyviä eriskummallisuuksia:
o Vesi kiehuu vasta 100OC:ssa, vaikka sen molekyylipainonsa perusteella pitäisi muuttua höyryksi jo -75:OC:ssa.
o Kriittinen lämpötila on 374,2O Celciusta 50 OC:n sijasta. Kriittinen lämpötila kuvaa lämpötilaa, jonka yläpuolella kaasu ei enää palaudu juoksevasti aineeksi, olkoon paine miten korkea tahansa.
o Jäätymispiste on 0O C, vaikka periodisysteemilakien mukaan sen pitäisi olla -100O Celsius astetta.
o Vesi tarvitsee kaksinkertaisesti oletettua enemmän aikaa lämmitäkseen tai jäähtyäkseen. Samaan liittyen tiede ei myöskään ymmärrä sitä, miten vesi voi varastoida niin paljon lämpöä.
o Veden pintajännitys on 70-10-3 N/m (7-10-3 N/m sijaan) poiketen kaikista muista nesteistä. (Newton/metri; mittayksikkö, pinnalla vaikuttavasta voimasta, mikä pyrkii pienenemään yläpinnalla).
o Jäätyessä volyymi suurenee pienenemisen asemasta.
o Poikkeavuuksien katsotaan johtuvan veden vetysidoksista. Vetysidos yhdistää yhden vetyatomin toisen molekylin happiatomiin.
Molekyylien huima joukkotanssi
Edellä mainitut tosiasiat eivät kerro älykyyden, ajattelu- ja kommunikaatiokyvyn syytä, mutta ne ovat johtaneet tiedemiehet kuumille jäljille. Jäljitellessään näitä kummallisuuksia, he totesivat epätavallisen ilmiön: vesimolekyylit ovat sosiaalisesti aktiiveja. Ne rakastavat seuraa ja pitävät parin vaihdosta!
Syynä vesimolekyylien sosiaaliseen kanssakäymiseen on niiden V-muoto. Koska happimolekyylilla on korkeampi ydinlatausluku (enemmän positiivista latausta) kuin vetymolekyylillä, se vetää tämän elektronit vähän pidemmälle kohti itseään. Tämä taas johtaa vetymolekyylit positiivisten ja negatiivisten latausten epäsymmetriaan. Ne muodostavatkin sitten niin sanottuja happisiltoja, ja pikkuruiset molekyylit lirisevät toisiaan kädestä pitäen nesteen läpi. Tämä näyttää vaikuttavan naapurin sinkkuihin niin, että ne haluavat leikkiä mukana. Yhtäkkiä jokainen tarttuu sitten kiinni johonkuhun, erityisesti silloin kun lämpötila alkaa lähestyä jäätymispistettä. H-hetkellä alkaa tanssi, johon osallistuu 700 tanssijaa. Tutkijat nimittävät näitä koostumuksia klustereiksi (englannin sanasta Cluster=joukko).
Täytyy kuitenkin olla silmä tarkkana, sillä vesimolekyylit ovat todellisia pikkuruisia. Jopa ollessaan 1/10 000 millimetriä, ne ovat isoja, ja niitä täytyy pakata yhteen 1020 (eli 1 jota seuraa 20 nollaa) pystyäksemme täyttämään nuppineulanpään kokoisen astian.
Tarkkailua vaikeuttaa lisäksi se, että vesi pyrkii olemaan myös salaperäinen klusteritanssinsa yhteydessä. Kyseistä tapahtumaa ei pystytä näkemään mikroskoopian alla, vaan tarvitaan hienostuneempia laitteita niiden tavoittamiseksi.
Spektroskoopit rekisteröivät elektromagneettista säteilyä, röntgendiffraktometrit mittaavat interferenssi-ilmiötä, joka syntyy röntgenvaloa taivutettassa kidemalleihin, sähkömikroskoopit poistavat yläpinnan sähkösäteellään jn.
Kokonaisuutena klusterit näyttävät kommunikoivan keskenään pintojensa välityksellä. Nämä rakennelmat ovat niin viisaasti järjestäytyneitä, että lähes kaikki niiden molekyyleissä ovat ulospäin suuntautuneet. Näin jokainen voi olla mukana, "ajatustenvaihdon" ollessa kysymyksessä. Liikkumattomassa vedessä klusterit kuitenkin pitkästyvät nopeasti. Niistä tulee yhä hitaampia, ja ne lopettavat hetken päästä juttelemasta keskenään. Mutta pieni värinä tai virkistävä tuulahdus saa ne taas menoon. Silloin vesilasissa raivoaa todella myrsky ja energiataso nousee mitattavasti.
Uusimmat huippulaskimet raottavat ovea hieman
Kaikkein menestyksekkäimpiä tuloksia ovat antaneet vesimolekyylien tanssista tehdyt matemaattiset laskelmat. Niihin tiedemiehet käyttävät suurlaskijaa pystyäkseen kehittämään klusterin kvanttimekaanisen mallin. Laskutoimitukset ovat äärimmäisen vaativia, ja vasta aivan hiljattain on kehitetty tietokoneita, joilla on käytettävänään riittävä kapasiteetti. Koko maailmassa on vain alle kymmenen tiedemiestä, jolla on tällainen laskija käytössään. Richard Kozack, USA:n valtion kansallisessa Supertietokonekeskuksessa (National Center for Supercomputing)on yksi heistä. Toinen on Pittsburgin yliopiston Ken Jordan, jolla on käytössään Pittsburgin Supercomputing Center Clusterin jättimäinen Cray-C90-kone.
Jopa nämäkin äärimmäisen laskukykyiset laitteet ovat moneen kertaan ”kaatuneet”, vaikka Jordan laski vain enintään 8 H2O-molekyyliä sisältävät klusterit. Ensimmäiset tulokset ovat erittäin mielenkiintoiset.
o Vesi-klusterit lähettävät tyypillisiä energiasignaaleja, jotka riippuvat yksittäismolekyylien liikkeestä. Kun signaalien malli piirretään, se muistuttaa kohokuvakarttaa.
o Klusterit muodostavat vedessä kidettä muistuttavia rakenteita. Nämä kideverkot värähtelevät korkealla värähtelytaajuudella. Ne voidaan tavoittaa samalla tavoin radioaallot. Eräs kemistitutkijaryhmä tekee jo niin Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa absorptiospektrometrin avulla.
Tällaisissa klustereissa - arvelee ainakin Jürgen Schulte Michiganin yliopistosta – säilytetään homeopaattinen tieto. Jos tämä pitää paikkansa, vesi ei ainoastaan sisällä positiivisiä ja parantavia signaaleja, vaan myös kaiken informaation niistä vahingollisista aineista, joiden kanssa se on ollut tekemisissä.
Vesi tietää kaiken?
Muutamien teorioiden lähtökohta on se, että vesi tietää kaiken. Sen pitkän historian ja jatkuvan olemassaolonsa takia siihen on kyseisten teorioiden mukaan ikuistettu muisto niin alkupamauksesta kuin myös koko maailman koottu historiallinen tieto. Toimivat aineet, jotka joutuvat veden kanssa kosketuksiin, eivät leimaa sitä näin ollen uudella informaatiolla, vaan herättävät määrättyjä muistikuvioita. Tämän teorian mukaan vesi muistuttaisi toimintatavaltaan ihmisaivoja; ulkoapäin tuleva virike kiihottaa ajatuskykyä ja aiheuttaa muistikuvien palautumista.
Tutkijat ovat vakuuttuneita että:
Vedellä on käytössään riittävän suuri varasto erilaisia klusterstruktuureja vaikka minkäsuuruisen jättikirjaston täyttämiseksi tiedollaan. Edes maailman kaikkein tehokkaimmatkaan suurlaskijat eivät pysty seuraamaan suurien molekyylirakenteiden signaalinvaihdon dynamiikkaa. Tapahtumien monimuotoisuus vedessä onkin ilmeisesti suurempi kuin korkeatasoisten tietokoneiden kapasiteetti.
Siksi klusterin muodostumisen seuraamukset jäävät edelleenkin hämärän peittoon. Luonnontieteilijät jatkavat kuitenkin keskusteluaan erilaisista selitysmalleista: On mahdollista, että vesi-klusterit pyydystävät kaasuatomit eräänlaiseen kaasuatomien verkkoon ja pitävät niitä kiinni silmukoiden välissä. Heti kun eloktromagneettiset aallot osuvat veteen, nämä pidätetyt atomit alkavat värähdellä nopeasti. Värähtely laajentaa verkkoa tältä kohtaa, ja kirjoittaa samalla niin sanotusti erään informaation klusteriin, joka sitten säilyy sukupolvia eteenpäin. Nimittäin samoin kuin junavaunujen yhdistämisessä liitetään myös kaasuatomi lähimpänä naapurinaan olevan vesimolekyylin kautta verkkoon.
Vieraat aineet haluavat veden yhteyteen
On olemassa lukemattomia viittauksia veden kykyyn sitoa myös muita aineita verkkoonsa. Suolat, sokerit, hapot - kaiken vesi ottaa innokkaasti haltuunsa. H2O-klusterit verkottavat vieläpä jättimäiset valkuaismolekyylitkin saumattomasti ja muokkaavat silmukat pidätettyjen vieraidensa tarpeiden mukaisiksi. Mutta pyydystetyt aineet (kolloidit) eivät myöskään tyydy olemaan passiivisia. Pelkästään läsnäolollaan ne muuntavat veden rakennetta.
Jopa silloinkin kun nämä vieraat aineet erotetaan vesiverkosta laserin avulla, rakenne säilyy, ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mahdollisimman nopeasti muut verkon vieraat aineet yrittävät sitten tunkea sisään ja jo kahdentoista tunnin kuluttua lasererottelun jälkeen uudet molekyylit tepastelevat kiihkoisasti silmukoihin. Tämä tepastelu vakauttaa ilmeisesti vesiverkon tyhjät tilat. Ja vielä silloinkin kun vesiklusteri muuttaa jatkuvasti muotoaan, se palaa yhä uudelleen alkuasemaansa.
Monet tutkijat vertaavat näitä rakenteita ennakolta taitettuun kankaaseen. Tämän saa pestä kuinka monta kertaa tahansa, mutta alkuperäiset vekit säilyvät silti. Tekstiilien ollessa kysymyksessä nämä taittomallit voidaan poistaa ainoastaan lisäämällä suuri määrä lämpöenergiaa. Kankaalle annetaan tällöin esimerkiksi silitysraudan avulla uusi taittomalli.
Veden ollessa kyseessa tapahtumamalli on samankaltainen. Pystyäkseen poistamaan kaiken informaation, on lisättävä energiaa. Lähes kaikki "tieto" häviää, kun vesihöyry kuumennetaan 400 Celsius asteeseen tai myös silloin kun sitä ”virvelöidään” erityisen voimakkaasti.
Vesi onkin hyvä välillä ”tyhjentää”
Juomavedestä olisi hyvä poistaa kaikki tieto, samalla tavoin kuin tietokoneen kovalevyltä poistetaan tarpeeton. Veden turhalla tiedolla tarkoitetaan sitä vahingollista informaatiota, joka on peräisin ympäristösaasteista, kuten raskasmetalleista tai klorisoiduista hiilivesiaineista. Nämä vaikutusaineet tulevat fysikaalisissa ja kemiallisissa puhdistulaitoksissa poissuodatetuiksi, mutta uusien tutkimustulosten valossa hyvin kyseenalaista se, että häviääkö tämän avulla myös niiden informaatio vedestä.
Maailmankuulu saksalainen vedentutkija, diplomifyysikko ja luonnontieteiden tri. Wolfgang Ludwig on jo useita vuosia on ollut neuvonantaja WRF:lle (Maailman tutkimussäätiö) Los Angelesissa. Hän tekee tiivistä yhteistyötä Filadelfian Tempel yliopiston kanssa. Ludwig toteaa "Elämänprosessi ja vesi"-projektin yhteydessä, että "Vedellä on elefantin muisti". Ja hän tarkentaa: ” Vedellä on ominaisuus, jonka mukaan se pystyy välittämään muille järjestelmille, kuten esimerkiksi elävälle organismeille kaiken sen informaation, joka siihen on tallennettu määrättyjen värähtelytaajuuksien muodossa”.
Palauttakaamme vielä muistiimme muutamia veden perusominaisuuksia. Tiedämme, että keskimäärin 75 % elimistömme sisällöstä – riippuen iästä - muodostuu vedestä. Voimme elää muutamia viikkoja ilman ravintoa, mutta emme säily hengissä montakaan päivää ilman vettä. Kun nautimme vahingoittavia aineita sisältävää vettä, hankimme samalla - tavallisesti muutamien vuosien kuluessa pohjan sairaudelle tai heikontuneelle terveydelle. Tästä syystä juomavesi läpikäy puhdistustoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on poistaa mahdollisimman paljon vahingollisia aineita, mikä sinänsä on erittäin venyvä käsite. Ei tarvitse kuin katsoa raja-arvoja nitraatille, mikä aikuisille on lähes harmiton aine, mutta imeväisen terveydelle se on erittäin suuri vaara. Ei voida olla edes yhtä mieltä siitä, mikä on se laatuvaatimus, joka on esitettävä juomavedelle.
Seuraavan tosiasian tiedostaa toistaiseksi varsin harva ihminen:Vahinkoaineita sisältävä vesi, jota me nykyään tavallisimmin saamme hanoistamme, on lyijyn, kadmiumin, nitraattien ja monien muiden vanhingollisten aineiden saastuttamaa. Tämä vesi puhdistetaan vedenpuhdistuslaitteiden avulla kemiallisesti, ja siitä tulee bakteereista vapaata, mutta siinä ovat edelleenkin elektromagneettiset värähtelytaajuudet, määrätyt aaltopituudet, jotka tarkemman tutkimuksen jälkeen voidaan yhdistää tarkalleen näihin vahingollisiin aineisiin. Vesi itsessään sisältää siis jopa vedenpuhdistuksen jälkeenkin tiettyjä signaaleja, jotka aaltopituudesta riippuen voivat olla vaikeasti siedettäviä tai terveydelle vahingollisia.
Huonon veden värähtelyt säilyvät jopa sadekierron läpi
Tietyt raskasmetallien saastuttaman veden elektromagneettiset värähtelyt ovat, kuten tiedetään, löydettävissä myös syöpäkudoksissa. Samoin kuin hyvin matala värähtelytaajuus 1,8 Hertziä.
Tri Ludwigin tutkimusten perusteella on käynyt ilmi esimerkiksi se, että erään saksalaisen suurkaupungin vedessä on kyseinen värähtely. Vesi havaittiin kylläkin virallisesti hyväksi ja jopa tislattiin kaksi kertaa ennen mitausta.
Voimme vetääkin tästä seuraavan johtopäätöksen: Kun vesi puhdistetaan, jopa tislataankin, sähkömagneettisten värähtelyjen välittämä vahingollisten aineiden jättämä informaatio on todistettavasti edelleen jäljellä vesimolekyyleissä. Samanaikaisesti kuin vetemme on siis kemiallisesti puhdasta, se on edelleenkin vanhingollisten aineiden informaatiosaastuttamaa
Sama pitää paikkansa myös silloin, kun kysymyksessä on sade, joka syntyy saatuneiden vesistöjän, vaikkapa merien haihdutuksesta ja siitä johtuvasta sadepilvien muodostumisesta. Kun sadepilvet sitten tyhjentävät lastinsa niittyjen ja peltojen ylle, vesi valuu maaperään ja kohtaa lähdevedet. Vedenpuhdistuslaitokset suodattavat ne meille bakteereista vapaina vesijohtojen kautta, mutta vahinkoaineinformaatiosaateet seuraavat silti mukana. Kemiallinen aineosa ei silloin ole se, mikä vaikuttaa organismissa, kun juomme tätä vettä, vaan sen epäsuotuisa värähtelytaajuus.
Häiritseekö kellosi sinua?
Epäsuotuisina värähtelytaajuuksina tunnetaan toistaiseksi esimerkiksi 1,8 Hz ja 5 Hz, kun taas 1,2 Hz , 2,5 Hz ja 10 Hz ovat aivan luonnollisia värähtelytaajuuksia. Tälläinen on myös luonnossa ilmenevä värähtelytaajuus 7,83 Hz, jonka tunnemme Schumann-aaltona, ja jonka tiedetään olevan suurimerkityksinen aivojen toiminnalle.
5 Hz on myös tunnettu haluttomuusvärähtelytaajuutena, koska useimman ihmiset voivat huonosti tämän värähtelytaajuuden läheisyydessä. Toisaalta tiedämme toistaseksi, että vain muutamat värähtelytaajuudet ovat todellakin todistettavasti vahingollisia.
Vielä yksi erinomainen esimerkki: tavallisen kvartsikellon värähtelytaajuus on 32,5 kHz, mikä on epäsuotuisa värähtely. On kuitenkin olemassa kvartsikelloja joiden värähtelytaajuus on 1 mHz, mutta ne ovat huomattavasti kalliimpia. Kyseisillä kelloilla ei ole mitään todistettavia kielteisiä vaikutuksia terveyteen, kun sen sijaan tavalliset kvartsikellot voivat lääkärien lausuntojen mukaan laukaista vaivojen syntymistä.
Vahinkoaine informaatio pystytään poistamaan tosin myös röntgensäteiden avulla, mikä on kuitenkin vähemmän suotuisa toimenpide, koska siinä yhteydessä voi syntyä myrkyllisiä yhdisteitä.
Muita vaihtoehtoja ovat veden magnetisointi, uusohjelmointi ja lasersäteillä käsitteleminen. Virvelöinti vaikuttaa kuitenkin olevan toistaiseksi yksinkertaisin toimenpide. Mittaukset ovat vahvistaneet, että vanhinkoaineinformaatio, elikä vahingolliset värähtelytaajuudet, voidaan poistaa useammankertaisen virvelöintiprosessin avulla. Mutta jos vesi kuitenkin on edelleen kemiallisesti saastunutta, vahingolliset värähtelytaajuudet pulahtavat pian taas pintaan.
On olemassa lisäksi huippulaitteita, kuitenkin myös huomattavasti kalliimpia (esim. GIE-laite), jotka elävöittävät vettä moninkertaisin menetelmin. Silloin vesi saa peruselävöityksen jälkeen monenlaista luonnollista lisäinformaatiota hapoista, aamu- ja iltaruskosta, päivänvalosta, täyden kuun loisteesta, 7,83 Hz:n taajuudella värähtelevistä Schumann-aalloista, sekä muutamista muista tunnetuista parantavista luonnollisista tiedostoista. Näin vesi on energisoitu uudelleen ja alkaa elää optimaalisella tavalla täynnä korkeinta biologista laatua, erityisesti kvasi-kiteiden korkean määrän johdosta. Tämä kaikki toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla GIE-veden yhteydessä. Tätä vettä voidaan pitää biologisesti korkea-aktiivisena. Sen lisäksi se maistuu huomattavasti paremmalta kuin se vesijohtovesi, josta se on jalostettu.
Lourdesin ja Gangesin, samoin kuin muista parantavista vesistä tehdyt mittaukset osoittavat, että ne sisältävät erittäin positiivisiä sähkömagneettisia värähtelyjä. Gangesin vesi, olkoonkin että se on oikeastaan erittäin likaista, on spektriltään lähes ideaali, toisin sanoen siinä esiintyy sellaisia värähtelytaajuuksia, jotka ovat ihmisille hyviä. Näin on myös toisten parantavien lähteiden vesien laita.
Eräs kontrollointitapa veden laadun tarkistamiseksi on tarkkailla, miten ultravioletti valo imeytyy veden läpi. Mitä parempi veden laatu on, sitä vähemmän UV-valoa sen läpi imeytyy. Käänteisesti voidaan todeta, että mitä enemmän UV-valoa veden läpi imeytyy, sitä huonompi on sen laatu. On mielenkiintoisesti todeta, että vahinkosaasteinen vesi - jopa uudenaikaisilla puhdistustavoilla suoritetun perusteellisen puhdistuksen jälkeenkin - päästää lävitseen suuren määrän UV-valoa.
Veden kaksivaihejärjestelmä
Vesi käy läpi todella monimukaisen prosessin kaiken elämän ollessa Maapallolla sidottuna siihen. Se erottautuu muista nesteistä mm. siten, että se muodostaa niin sanotun Kaksi-vaihe-järjestelmän: Veden molekyylien järjestäytymättömän tilan lisäksi siihen kuuluu myös hyvin järjestäytynyt tila, toisin sanoen vedella on sekä järjestäytymätön että järjestäytynyt vaihe.
Järjestäytymättömässä, normaalijuoksuisessa vaiheessa olevan veden energeettiset sidokset ovat erittäin vähäiset.
Järjestäytynyttä vaihetta voidaan kuvata juoksevana kiderakenteena, koska se on yhtä korkea-asteisesti järjestäytynyt kuin kidekin on. Sen molekyylien väliset sidosvoimat edustavat erittäin korkeaa energiaa. Ne aikaansaavat yhteyksiä useiden satojen veismolekyylien välille.
Nämä molekyylien väliset sidokset tunnetaan "vesi-siltoina". Useista tällaisista sidoksista syntyy mittaamattoman suuri lukumäärä mahdollisia veden juoksevien kiteiden vaiheen rakenteita. Voidaan puhua jopa erittäin kompleksista verkkorakenteesta. Tämä verkorakenne kykenee värähtelemään harpun tavoin. Sillä on suuri määrä omia värähtelytaajuuksia.
Kyseinen värähtelytaajuuksien kirjo on siis veden geometrisen rakenteen kuva, joka muuttuu erilaisten elämänprosessien aikana aina sille luonteisella tavalla. Elämänprosessi voidaan siis lukea vedestä spetroskoopilla. Tai selväsanaisesti todettuna: tulevaisuudessa emme määrittele veden laatua ainoastaan kemiallisesti, vaan myös spektroskooppisesti.
Elämänprosessit ovat aina yhteydessä fysikaalis-kemiallisiin tapahtumiin vedessä, ja luettavissa tästä vedestä. Myös sairaaloiset tilat, aina elämiskyvyn menetykseen ja kuolemaan, näyttäytyvät veden rakenteessa. Näin erottautuu myrkytetyn veden fotoni (valokvantti)-kirjo selvästi elävän veden kirjosta. Jälkimmäisellä on suuri fotonivaihto ympäristönsä kanssa käynnissä, samoin kuin niiden orgaanisten solujen kanssa, jotka ovat tässä vedessä.
Heti kun vesi joutuu vanhinkoaineiden, kuten lyijyn, kadmiumin ja muiden vastaavanlaisten kanssa tekemisiin, sen resonanssiominaisuudet muuttuvat. Syntyy täysin uusi kirjo. Jokaisella vahinkoaineella on joukko omia värähtelytaajuuksia. Vaikuttaa siltä, että nämä siirtyvät veteen heti, kun se joutuu niiden kanssa tekemisiin.
Tekeillä on vielä tarkempi tutkimus tämän tapahtuman taustasta, vaikka jo resonanssiteoria vaikuttaa tarjoavan käyttökelpoisen selityksen. Homeopatia on käyttänyt tätä periaatetta jo yli 200 vuotta, tuntematta sen tarkkaa fysikaalista taustaa. Informaationkantajaa, perustinktuuraa, eli vettä, keittosuolaa, tai alkoholia "ravistetaan", ja siihen leimautuu elektromagneettinen informaatio. Tämä on muuten syy siihen, miksi homeopaattiset substanssit vaikuttavat vielä eri potensseissa, jotka ovat niin laimennettuja, ettei liuoksessa ole jäljellä enää yhtään ainutta molekyylia alkusubstanssista.
Tri Ludwig todisti nämä elektromagneettiset värähtelyt eräässä tutkimuksessa: Vedessä uiskentelevaan, täysin suljettuun, ampulliin kiinnitettiin kaksi elektrodia, ja ampullissa olevan korkeapotenssisen homeopaattisen laimennuksen värähtelytaajuus välittyi veteen – vaikka ampulli siis oli täysin suljettu.
Mielenkiintoista kyllä, tässä näyttää olevan kysymyksessä periaate, että pystymme terapisoimaan elimistöä sairaaloisen värähtelyn vastavärähtelyllä. Toisin sanoen, sairaaksi tekevä informaatio elimistössä poistetaan fysikaalisesti homeopaattisissa lääkeaineissa olevalla täsmällisellä vastainformaatiolla, ilman että minkäänlaista kemiallisesti todistettavaa aihiota on vaikuttamassa tässä lääkeaineessa.
Tätä prinsiippiä käytetään hyväksi bioresonanssiterapiassa. Voimme jäädä odottamaan, voidaanko kehittää vastaava prinsiippi, jonka avulla voidaan poistaa juomavedessämme esiintyvä vahinkoinformaatio. Tunnettua on joka tapauksessa, että bioresonanssimetodin pohjalta voidaan elimistöön varastoituneita vanhinkoainekerrostumia johtaa ulos- luultavasti siitä tosiasiasta johtuen, että kehon nesteen ymmärtävät vastavärähtelyn, ja alkavat siitä syystä huuhdella vanhinkoaineita pois itsestään.
Näin vaikuttaa siltä, että on mahdollista saada jopa kadmium pois kehosta, vaikka koululääketieteen edustajat torjuvatkin sen mahdottomana.
Kehon värähtelyyn voidaan vaikuttaa
On olemassa kokeita, joissa on todistettu, ettei ainoastaan negatiivinen tai vahinkoaineinformaatio tullut poistetuksi, vaan myös positiivista informaatiota voitiin injektoida. Professori Smith Englannista suoritti tämän kokeen. Hän suuntasi 40 Hz säteen koehenkilöön neljännestunnin ajan. Henkilön kehon nestet mittattiin välittömästi tämän jälkeen. Niissä todettiin 40 Hz:n omavärähtelytaajuus, mutta myös ylitaajuudet 80 Hz ja 160 Hz olivat varastoituneet häneen kehoonsa ja selvästi mitattavissa. Vastaavantyyppisella tavalla voidaan 50 Hz taajuudella värähtelevien kehonnesteiden ylätaajuudet 100 Hz, 200 Hz, 400 Hz mitata leveysasteellamme käytännöllisesti katsoen jokaisessa ihmisessä, koska tässä on kysymyksessä vaihtovirran (sähkön) värähtelytaajuus.
Langattomien magneettikenttien avulla on onnistuttu saamaan kehon nesteet värähtelemään jalokivien värähtelytaajuuksilla, värien- ja äänien värähtelytaajuuksilla ja kaikkien mahdollisten luonnossa esiintyvien hyödyllisten värähtelyjen taajuuksilla, mutta myös tavallisen veden värähtelytaajudella. Elävä vesi omaa korkean määrän vuorovaikutuskvantteja. Toisin sanoen, se imeyttää biofotoneja ja päästää ne taas irti, jatkuvassa vaihtoprosessissa, samoin kuin tekevät myös Lourdesin ja Gangesin vedet.
Ilmiöitä tunnetaan, syitä ei…
Kun vesi on riittävästi vahinkoainesaastunut se on kuollut. Kaikkein parhaimmatkaan vedenpuhdistuslaitokset eivät pysty herättämään sitä enää henkiin. Se on energeettisesti kuollut, eikä sisällä enää mitään hyödyllisiä värähtelytaajuuksia.
Biologisesti korkeatasoisen veden täytyy sisältää tiettyä informaatiota, tiettyjä hyödyllisiä värähtelytaajuuksia voidakseen olla keholle siedettävää. Kuitenkin yleinen tutkimus on vielä kaukana siitä, että se pystyisi edes tarkkailemaan näitä ilmiöitä.
Energeettistä vuorovaikutusta materiaalisten ja biologisten järjestelmien välillä ei toistaiseksi ole erityisen paljon tutkittu, vaikkakin ilmiöt, joita tällä alueella tarkkaillaan, ovat olleet ihmisille tunnettuja jo vuosituhansia.
Olisi piinallista väittää, että olisimme tutkineet ja selittänet kaikki nykyään luonnossa havaittavat ilmiöt. Tiedämme ehkä promillen niistä, tai mitä niissä todella tapahtuu. Tiedämme esimerkiksi minimaalisesti vetemme ominaisuuksista ja sen vaikutuksesta elävään organismiin. Ymmärrämme sen, kun ajattelemme, että materialistisesti asennoitunut maailmamme kykenee tutkimaan ainoastaan yhtä miljardisosaa todellisuudestamme. Yksi asia on kuitenkin varma: Juomavetemme olisi hyvä tutkia tarkoin spektraalianalyysillä. Ihanteena olisi saada ihmisille suotuisa juomavesi. Monin paikoin juomavesi on biologisesti kuollutta tai suorastaan vahingollista.
Haasteita tulevaisuudelle
Ympäristölääketieteen olisi tärkeää ottaa tutkimuksiinsa mukaan veden, kuin myös kehon nesteiden, fyysiset ominaisuudet. Heidän olisi pyrittävä saamaan tutkimusohjelma, josta kävisi ilmi tarkat sidonnaisuudet. Niin sanottu raja-arvokeskustelu saisi näin aivan uusia ulottuvuuksia: elävän, eli elämälle hyödyllisen veden määritelmän, mikä on jotain aivan muuta kuin roskaton ja vähänitraattinen juomavesi, jonka lyijy- ja kadmiumpitoisuutta pidetään vaarattomana vain siksi, ettei se ylitä tiettyjä raja-arvoja.
Vettä voidaan ohjelmoida uudellaan suunnatulla energialisäyksellä, kuten tapahtuu esimerkiksi homeoaattisen ravistelun aikana. Myös tästä on olemassa tieteellisiä tutkimustuloksia. Göttigerin Max-Planck instituutin tutkijat ovat esimerkiksi mitanneet shokkiaaltoja, jotka liikkuvat lasissa aina 90 km/t nopeudella. Toiset asiantuntijat ovat todenneet että lämpötila nousi lasissa 100 ravistelukerran jälkeen 2 asteella. Eipä ihme, että James Bond pyysi aina jääkylmän drinkkinsä: "liikuttelemattoma ja ravistelemattomana".
Lisäksi tutkijat huomasivat, että veteen lisätty homeopaattinen informaatio levisi kuin pikatiedotus. Jokainen molekyyli välittää uutuudeen edelleen toiselle. Jokaisella vesimolekyylillä on nimittäin kyky toimia antennina. Se on dipolaarisesti rakennettu, ja pystyy siitä syystä sekä ottamaan vastaan että lähettämään. Tutkijat antoivat vedelle eri värähtelytaajuuksien signaaleja. Sopivasti tärähtivät 7,8 Hz:n bassot, jotka vastaavat aivojen hippocampus2-värähtelytaajuutta. (Hippocampus= Osa ihmisten ja imettäväisten isoja aivoja). Sitten kaikuva 72 Hz:n kohina kuin juoksevasta vesilähteestä lähteneenä. Ja H2O vaikuttaa toimivan myös ULA:lla (ultralyhyet aallot).
Tosiasia: Tiedemiehet ovat nyt kykeneviä kuulemaan veden puhetta - mutta he eivät vielä pysty ymmärtämään sitä. Se universaalinen tieto, mikä vedentutkijoiden käsityksen mukaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä kätkeytyy H2O-molekyyleihin, on hyvin lukittua. Ja toistaiseksi vesi on liian viisas päästääkseen salaisuutensa vapaiksi.
Joka tapauksessa voimme toistamiseen havaita, että ne ihmiset, jotka alkavat touhuta intensiivisesti veden kanssa, kehittävät arkielämässään voimakkaasti leimatun tietoisuuden elävästä vedestä, ja saavuttavat samalla uuden selvemmän ymmärryksen omasta terveydestään ja planeettamme parantamisesta. Näin nähtynä salaperäinen vesielementti on ihmisten nerokkain oppimestari, joka näyttää meille selvästi, kuinka meidän on elettävä, jos haluamme tulla taas terveiksi tai olla lainkaan sairastumatta.
Luulomme siitä, että pystymme olemaan luontoa viisaampia, osoittaa suorastaan taivaaseen saakka ulottuvaa ymmärtämättömyytä. Vain silloin kuin pystymme saavuttamaan kunnioittavan uteliaisuuden luonnon eri ominaisuuuksiin ja oppimaan sitten niistä, toimimaan luonnon kanssa sopusoinnussa ja vastuuntuntoisesti. Vain silloin pystymme saamaan hyvää aikaan.
Mitä selvimmällä tavalla tämä on kuvattu saksalaisessa kansanlaulussa: "Das Wandern ist des Müllers Lust" (Vaeltaminen on myllärin ilo)" , jossa todetaan että: "Vom Wasser haben wir´s gelernt (olemme oppineet sen vedeltä). Siinä ymmärretaan miten vesi turvaa ihmisten elämän ja tietoisuuden ja samalla heidän terveytensä.
Käännös: Gracia Penttinen
Tekstin muokkaus: Matti Sornikivi
Ylläoleva teksti on julkaistu Minä Olen lehden numerossa 2/2000
Käännös:©Gracia Penttinen
Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.
Lisäys 22.10.2014.
Peter Gross on eläkkeellä. Hänen tuotteitaan voi hankkia Marion Kupratin (Agua Viva) kautta. Sivut ovat espanjaksi, mutta Marion puhuu myös saksaa.
Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.
Lisäys 22.10.2014.
Peter Gross on eläkkeellä. Hänen tuotteitaan voi hankkia Marion Kupratin (Agua Viva) kautta. Sivut ovat espanjaksi, mutta Marion puhuu myös saksaa.
Peter Grossiin
liittyvät kirjoitukset
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar