Joskus

Joskus
Logo

14.11.14

Hedelmien ja vihannesten laatu paranee GIE-vedellä

Tämä artikkeli on kirjoitettu alun pitäen vastaamaan saksalaisia olosuhteita. Suomessa on myös useita tietoisesti toimivia tiloja, yksilöitä ja järjestöjä. Artikkelissa on paljon tietoja, jotka ovat mielestäni tarpeellisia jokaiselle, joka on kiinnostunut ostamiensa tuotteiden laadusta kaikilla tasoilla. Näiden tietojen avulla voi laatu tulla tärkeämmäksi kuin määrä.

Suomalainen metsänhoitaja Esko Jalkanen on tutkinut näitä asioita myös kauan. Hänen kirjoissaan on löydettävissä Suomen olosuhteisiin sopivaa lisätietoa

Hedelmien ja vihannesten laatu paranee GIE-vedellä
Saksalaiset Demeter ja Bioland järjestöt ovat jo vuosikymmeniä ylläpitäneet maatiloja, joita ohjataan suurella tietoisuudella ja asiaan omistautumiselle. Nämä järjestöt ovat myös vähän kaupallisesti ohjattuja kuin maaviljelystuottajat yleensä. Demeterin ja Biolandin biologiset viljelmät ovat tarkkaan kontrolloituja. Huolimatta siitä, että tilojen tuotto on ”vähäisempi”, ne valitsevat olla käyttämättä keinolannoitteita, keinotekoisia hyönteisten torjunta-aineita ja muita epäluonnollisia lisäaineita pystyäkseen tarjoamaan luonnollisia elintarvikkeita. Ymmärrämme, että hyönteisten torjunta-aineilla on ominaisuuksia, jotka uhkaavat itse elämää ja tiettyjen organismien kiertoa luonnossa. Näiden aineiden jäänteitä sivuvaikutuksineen joutuu elintarvikkeiden kierrossa ihmiskehoon. Biodynaamiset viljelijät haluavat säästää meidät näiltä seurauksilta.

Solu
Jokaisessa elävän organismin solussa tapahtuu energiatasolla prosesseja, jotka sisältyvät solun elämisprosessiin. Kun solu kuolee, siinä ei enää ole havaittavissa minkäänlaista dynaamista prosessia. Kaikki toiminta siinä lakkaa, ja solun sisältämä informaatio häviää. Kirjaimellisesti sanottuna solussa sammuvat valot.

Saksassa pyritään lisäämään ostohalua sanomalla: ”Liha on pala elinvoimaa-”, mutta eläimen kuoltua on sen liha energiamielessä arvoton. Tosin siinä ovat edelleen tallessa tietyt mineraalien, hivenaineiden ja valkuaisaineiden jäänteet. Sama tapahtuu, kun kysymyksessä on kala, äyriäiset tai muut elävistä eläimistä peräisin olevat tuotteet.

Elävien solujen energiat liittyvät intiimisti elämän alkuvaiheisiin. Nämä energiat ovat ”valoenergiapartikkeleita”, jotka tunnetaan fysiikassa biofotonien nimellä. Elävä organismi saa materiaalisella tasolla informaatiota vitamiineilta, mineraaleilta ja hivenaineilta, mutta tämä informaatio on biologiselta arvoltaan matalampaa kuin biofotoneiden välittämä informaatio.

Jokaisessa yksittäisessä solussa on täydellinen DNA-ketju. Tämä on erittäin pieni molekyyli, jonka pituus avattuna on kaksi metriä, ja joka on liitetty yhteen erittäin raffinoidulla tavalla. DNA molekyyli sisältää 10 biljardia perusparia. Jos ihmisen kaikkien molekyylien sisältämä DNA ketju yhdistetään, saadaan tulokseksi 10 miljardia kilometriä pitkä ”nuora”. Tämä vastaa koko planeettajärjestelmämme halkaisijaa. Molekyläärisestä näkökulmasta katsottuna tämä suunnaton informaationmäärä (joka luultavasti on enemmän kuin mitä nykyään on mahdollista edes teknisesti ilmaista) saa aikaan BIOksi kutsutun ilmiön. Fotonit, jotka ovat erittäin heikkoja valopartikkeleita, ikään kuin ”syväjäädytetään ja säilytetään pakastettuina”.

Jokainen elävä aine, jokainen solu, säteilee tätä erittäin heikkoa, laserinkaltaista ja tästä syystä järjestäytynyttä valoa. Biofotonit välittävät lukemattomia kirjoja elämää ohjaavaa infoa solujen sisällä, ja solujen ja aivojen välillä. Solujen ohjausta voidaan tutkia laserkoodattujen biofotoneiden kautta. Tällöin kysymyksessä ovat kaikki solun erilaiset toiminnat ja niiden keskinäinen kommunikointi. .

Tällä hetkillä on tiede sitä mieltä, että 98% DNA:stamme on ei-aktiivista, ja siten ”ylimääräistä”. Toisaalta tiedämme kokemuksesta, ettei luonto koskaan harjoita tarpeetonta toimintaa. Tähän saakka tehtyjen arvailujen perusteella vaikuttavat kehon yksittäiset solut kommunikoivan keskenään sähkömagneettisten kenttien avulla ja mahdollisesti myös käyttäen muita kenttiä. Rupert Sheldraken mukaan tämä kommunikaatio on toistaiseksi tutkimaton alue. Ihmisten luomilla teknisillä järjestelmillä siihen ei vielä pystytä..

Kasvin, eläimen tai ihmisen kuollessa, solun fotonivarasto alkaa kutistua, laserinpulssit heikentyvät ja niiden valosignaalit häviävät vähitellen kokonaan. Tämä ei tapahdu hetkessä, vaan solut ylläpitävät toimintojaan vielä jonkin aikaa, vaikka itse ”solujen isäntä” jo vaikuttaa kuolleen. Kuolema tapahtuu itse asiassa vasta sen jälkeen, kun soluissa ei enää ole havaittavissa fotonisäteilyä tai laserimpulsseja. Koska energiaa ei voida luoda tyhjästä ja solujen informaatiosisältö häviää vähitellen päivien mittaan, on bioenergiaa ja biologisesti arvokasta informaatiota jatkuvasti täydennettävä. Parhaiten se tapahtuu käyttämällä ilman kemikaaleja viljeltyjä ja auringossa kypsyneitä tuotteita, jotka ovat korjattu tuoreina. Nämä tuotteet sisältävät erittäin paljon biofotoneja.

Erwin Schröder, eräs 1900-luvun suurista fyysikoista, on todennut, että meidän on ”syötävä” valoa ja järjestystä. Tämä tarkoittaa sitä, että ruokamme ja juomamme välityksellä meidän on saatava kehoomme sekä valoa että järjestysrakennetta.

Japanilainen lääkäri Masaru Emoto on myös pystynyt toteamaan ja havainnollistamaan veden järjestysrakenteen runsaan vuosikymmenen kestäneen tutkimustyönsä aikana.

Valoa ravinnosta?
Ravintomme järjestäytynyt valosisältö, eli bioenergia-arvo riippuu tämän ravinnon tuoreudesta. Tämä bioenergia-arvo pystytään mittaamaan professori Frits-Albert Poppin kehittämällä menetelmällä. Hän on pystynyt osoittamaan kuinka kauan aikaa kuluu siihen kun elintarvike kadottaa puolet bioenergiavoimastaan = biofotoni määrästään. Tämä biolooginen puolitusaika vaihtelee elintarvikkeesta toiseen. Viljoilla on jäljellä 50 % biologisesta energiastaan vuosi sadonkorjuun jälkeen ja 25 % kahden vuoden jälkeen. Marjat, hedelmät, salaatit ja ohutlehtiset vihannekset kadottavat bioenergiansa kahden päivän sisällä.

Toistaiseksi emme tunne mitään menetelmää, joka hidastaa biologisen arvon katoamista sadonkorjuun jälkeen. On aivan mieletöntä korjata vihannes- ja hedelmäsato puolikypsänä, jotta se voitaisiin kuljettaa mahdollisimman kauas ja varastoida mahdollisimman kauan. Näin sadonkorjuunhetki siirretään pitkälle ennen bioenergistä kypsymishetkeä. Näiden kypsymättömien tuotteiden pitkäaikainen säilytys kylmävarastossa  vähentää entisestään niiden bioenergiaa. Mikä onkaan sitten näiden tuotteiden bioenergia-arvo? Ne voivat näyttää miten tuoreilta ja terveiltä tahansa! Sen lisäksi käytetyt säilytystavat vaikuttavat tuotteisiin. Vaikka osa elinvoimaisia aineita olisikin jäänyt jäljelle sadonkorjuun jälkeen, niiden energiat häviävät erittäin nopeasti.

Säilytys ja käsittely tapahtuu nykyään suurissa elintarvikkeiden säteilytyslaitoksissa. Yli 40 tällaista laitosta on jo pelkästään Alankomaissa ja Belgiassa. Näissä laitoksissa käsitellään gammasäteillä kaikki vientiin tarkoitetut hedelmät ja vihannekset. Mahdollisten loisten ja vahingollisten hyönteisten tuhoamiseksi käytettävien gammasateiden voimakkuus on kymmenen kertaa korkeampi kuin ihmisille kuolettava annos. Ja näin näistä hedelmistä ja vihanneksista tulee geneettisesti kuolleita. Kaikki elämää tukeva informaatio on hävinnyt niistä. Yhtään biofotonia ei ole jäljellä, sillä ne ovat bioenergeettisessä mielessä jo täysin kuolleita saapuessaan kuluttajien käyttöön. Tämä elintarvikkeiden säteilytyskäytäntö on olemassa monessa maassa. Hedelmät ja vihannekset näyttävät edelleen suurenmoisilta kuluttajien silmissä, mutta bioenergeettisesti katsottuna kysymyksessä on kuolleet säilykkeet. Kemiallisessa analyysissa tosin todetaan että vitamiinit ovat tallella.

Ravinto ja kehomme
Ravinnon sisältöön liittyvä luokittelu ei huomioi kaikkein olennaisimpaa. Aikoinaan tiedettiin intuitiivisesti, että tarvitsemme bioenergeettisesti elävää ravintoa. Ravinnossa olevan energiavärähtelykirjon avulla tämä elävä ravinto suuntaa oikeaan elimeen kehossa. Tämä toimii luonnollisesti vain silloin, kun bioenergia informaatio ja järjestysrakenteet ovat ravinnossa edelleen tallessa muuttumattomina. Sitä vastoin, jos kasvien ulkonäkö, toimintatapa, ominaisuudet ja samalla niiden värähtelytaajuus muutetaan geneettisesti, emme tiedä löytävätkö nämä uudet informaatiorakenteet evoluution mukaiset vastineet kehossamme. Emme myöskään tiedä mitä keho ”tekee” tällä uudella, sille tuntemattomalla informaatiolla

Kuinka kohtalollista tämä voi olla, käy mahdollisesti ilmi esimerkistä, jossa keho ei pysty tunnistamaan vaaraa silloin, kun kysymyksessä ovat radioaktiivisesti säteilytetyt elintarvikkeet. Strontium 90:lla on kemiallinen rakenne, joka muistuttaa kalkin rakennetta. Ja keho valitsee näistä säteilytetyistä vihanneksista strontiumin luuston rakentamiseen. Samalla tavalla voi keho suosia cesiumia kaliumin asemasta.

Kun ostamme tuoreita vihanneksia pimeänä vuodenaikana, ostamme tavallisesti ainakin osittain kasvihuonetuotteita, koska mitään ei enää kasva pelloilla. Kasvihuonetuotteet eivät kuulu kaikkein parhaimpiin maataloustuotteisiin, koska niiltä puuttuu kesäauringon ”lataava” vaikutus. Elintarvikkeissa löytyvät ”valoenergiapartikkelit” eivät ole muuta kuin varastoitua auringonvaloa. Auringon lähettämä värähtelytaajuus vaikuttaa suoraan elintarvikkeen vitaalienergiasisältöön.  Esimerkiksi ilman auringonvaloa kasvihuoneessa viljellyllä, kasvun nopeuttamiseksi käytetyn keinovalon alla kasvaneen kukkakaalin värähtelytaajuus on 93 ja 97 Hz:n välillä. Jos kukkakaali saa kasvaa ja kypsyä kesäauringossa sen värähtelytaajuus on 555Hz. Kukkakaalien vitaalienergia sisältö on suoraan verrannollinen niiden värähtelytaajuuteen.

Uudelleen aktivointi
Lukemattomat kasvihuoneissa kasvaneiden ja auringonvalossa kypsyneiden elintarvikkeiden mittaukset ovat osoittaneet, että kasvihuonetuotteet voivat tasoittaa auringon puutteen, ja niistä voi tulla bioenergiamielessä täysin hyväksyttäviä, ts. ne voivat saavuttaa uudelleen ”elävän” elintarvikkeen laadun, sen jälkeen kun ne ovat saanet olla runsaan tunnin GIE-vedessä. Tämä on tapahtunut jopa silloinkin, kun kasvihuonetuotteet ovat olleet astiassa tämän tunnin verran, ilman että ne ovat edes kostuneet. Niiden värähtelytaajuusyhteys GIE-veteen tapahtui tämän astian läpi. Käytetyn astian laatu ei myöskään vaikuttanut asiaan. Se voi olla lasia, savea, posliinia, metallia tai muovia – tulos oli aina yhtä selvä.

Ei ole tarpeen rajoittaa GIE-veden avulla tapahtuvaa elintarvikkeiden elävöittämistä pelkästään pimeään vuodenaikaan. Se toimii aivan yhtä hyvin muinakin vuodenaikoina, ja myös silloin, kun hedelmät ovat kasvaneet ulkona. Niitä on voitu säilyttää jonkin aikaa jääkaapissa sadonkorjuun ja ostohetken välisenä pitkänä aikana, ja ne ovat näin ollen kadottaneet paljon bioenergia-arvoaan.

GIE-vesi ei voi herättää henkiin elintarvikkeita tai juomia, jotka geneettisen kuoleman takia jo ovat erossa elämän dynaamisesta prosessista. Näin niiden energiataso nousee, ja niistä tulee siedettäviä ja rakentavia keholle. Tällöin riittää se, että ne laitetaan alkuperäispakkauksissaan GIE-veteen 15 minuutiksi. Kun kysymyksessä on elintarvikkeet, jotka eivät ole vielä täysin kuolleita, pystyy GIE-vesi nostamaan niiden bioenergiasisältöä samalle optimaaliselle tasolle, mikä on auringon alla kypsyneillä ja täyden ravintoarvonsa saavuttaneilla hedelmillä, salaateilla ja vihanneksilla.

Emme vielä tiedä mikä tämän kaiken saa aikaa. Olemme vain todenneet että näin on, ja pystyneet mittaamaan nämä tulokset.

Peter Gross
Käännös saksankielestä ja muokkaus: ©Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.

Kirjoja:
Grenzenlos kulinarisch - Lebensmittelqualität im EG-Binnenmarkt. Katalyse Verlag, Köln
Was wir alles schlucken, Rowolt Verlag, Reinbeck 1995
Neue Chemie in Lebensmittel, Verlag Zweitausend, Frankfurt am Main
Fritz-Albert Popp: Die Botschaft der Nahrung, Verlag Zweitausendeins
Masaru Emoto: Messages from Water (volumenes I, II, III)

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar