Aikamme ja sen Mayakalenteri

Tämä artikkeli on julkaistu Minä Olen lehden numerossa 1/1999 - silti suurelta osin edelleen ajankohtainen

Vähän yli yksitoista vuotta sitten heräsin päivään, jota kutsuttiin nimellä Harmoninen Konvergenssi, Harmoninen yhdentyminen. Päivä tuntui tärkeältä, mutta en tiennyt miksi. Tapaamieni tuttavien kanssa suunnistimme puistoon, jonne oli kokoontunut paljon väkeä. Tanssimme ja lauloimme yhdessä, mikä oli mielestäni siihen aikaan harvinaista näillä leveysasteilla. Myöhemmin kuulin puhuttavan Mayaprofetiasta ja siitä, että olemme saavuttamassa pitkän kosmisen jakson lopun. Tajusin vähitellen olleeni yksi niistä 144.000 au­ringontanssijasta, joiden tarkoitus oli aloittaa tämän galaktisen aurinkovuoden (26.000 vuotta) ”viimeinen” jakso – ennen kuin vaihdamme johonkin aivan uuteen ja tuntemattomaan. Muutamia vuosia myöhemmin mayatietous palasi elämääni ja silloin avasin silmäni oikein todella. Tajusin, että olin odottanut tätä koko elämäni. Vähitellen rupesin myös miettimään kalentereita ja ajanlaskujärjestelmäämme.

POPSIMMEKO LASTEMME TULEVAISUUDEN

Olen todennut, että mietimme tavallisesti elämäämme eräänlaisessa kronologisessa järjestyksessä, ts. mitä tapahtui ensin ja mitä tuli sitten ja mitä on mahdollisesti tulossa. Järjestelmälle nimen antanut Kronos-herra ei kuitenkaan ole mikään erityisen oiva nimenantaja. Hän oli mies, joka popsi lapsiaan yksi kerrallaan. Olemmeko omaksuneet järjestyksen häneltä? Ovatko ”lapset” – joita popsimme seuraavien sukupolvien elämisen mahdollisuudet. Eri intiaaniryhmien profetioita tarkkailemalla ei voi päätyä mihinkään muuhun tulokseen.

Mayat eivät puhu Kronoksesta mitään. He eivät myöskään tunteneet Kaksoisvirtainmaissa syntynyttä aurinkokalenterijärjestelmää. Heillä oli ihan omat juttunsa.

Mayat ovat tämän Harmonisen Konvergenssin jälkeen tulleet esiin kätköistään, joissa he ovat uinuneet kohta tuhat vuotta. Espanjalaiset tosin tapasivat heitä ”Uutta Maailmaa” valloittaessaan. Tänäänkin Maya jälkeläisiä asuu Meksikossa ja Väli-Amerikassa. Mayoja koskeva mielenkiinto vaikuttaa globaaliselta. Ne, jotka uskovat jälleensyntymiseen, tietävät entisten Mayojen kykenevän palaamaan tähän aikaan uudessa kehossa – missä maailman kolkassa tahansa – ja voivan kantaa sielussaan muistoa mayaolemisesta. Heistä on tullut ”nykymayoja”.

Harmoninen Konvergenssi oli eräänlainen aamuherätys pitkän yön jälkeen. Hekin, jotka eivät olleet tanssimassa, olivat tavallaan mukana, koska he ovat kehollistuneet tähän aikaan. Mayat jättivät jälkeensä avaimia, joita nyt sovitamme eri lukkoihin. Olemme avaamassa ovea uuteen ulottuvuuteen. Avaimia on monia ja niin on lukkojakin.

Yksi näistä avaimista on kalenterijärjestelmä.

KALENTERI T LAADUN NÄYTTÄJINÄ
Mayoilla on oikeastaan monta kalenteria. Puhutaan jopa 17 erilaisesta kalenterista, joten valinnan varaa on. Näitä kalentereita käytetään moneen eri tarkoitukseen. Niiden laskentatavat tai jaksotus on sovellettu kuhunkin tarkoitukseen. Kaikkia yhdistää niin sanottu Pyhä Kalen­teri, joka nykyään tunnetaan nimellä Tzolkin. Tämän kalenteri on asiaan vihkiytymättömän silmin katsottuna kuin eräänlainen pisteitä ja viivoja sisältä ristikko.

Katselin sitä itsekin aikani, kunnes totesin vähitellen, että siihen on kätketty luomiskertomus. Tzolkin toimii myös monessa eri ulottuvuudessa, ja sitä voi laskeskella joka suuntaan, kun vain tietää lähtöpisteensä. Mayojen kalenterijärjestelmä on nimittäin syklistinen. Se perustuu useille erimittaisille ja toistuville jaksoille, joita voidaan verrata toisiinsa. Heidän kalenterinsa ovat myös kytketyt useaan taivaankappaleeseen ja niiden toistuviin sykleihin. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole ”ajan” mittaaminen, vaan jaksojen ja niiden toistuvuuden tarkastelu laadullisesti.

Ja mitäs tästä on hyötyä nykyihmiselle, joka katsoo digitaalikelloaan ja puuskuttaa kiireelle työputkessaan huomaamatta ja huomioimatta, mitä hänen sisällään tai ulkopuolellaan tapahtuu?

Kulkiessani vielä isäni kanssa Ylä-Savon kivikkoisilla niityillä ja pelloilla, muistan katselleemme usein taivaalle ja haistelleemme ilmaa. Seurustelimme säännöllisesti kotieläintemme kanssa, myös lehmien ja sikojen. Koulun lisäksi aikaa jäi siis paljon luonnon seuraamiseen. Jääneekö sitä vielä Ylä-Savossa tai muualla Suomessa. Itse läksin sitten kaupunkiin opiskelemaan ja töihin. Matkasin vieraisiin maihin. Vasta monen vuoden kiireiden jälkeen totesin kadottaneeni luonnonmukaisen rytmin. Olin juossut liikaa digitaalikelloon tuijottaen. Kun rytmi unohtuu, kehomme kuin kuuroutuu, emmekä muista enää, miten muiden elollisten kanssa voi elää sopusoinnussa. Maaplaneetta kärsii, koska senkin olemassaolo jotenkin unohtuu.

GALAKTINEN LAHJA

Harmonisen konvergenssin jälkeen maailma ja sen ihmiset saivat galaktisen lahjan nimeltä Uniloitsu eli Dreamspell. Tämän lahjan välittäjänä toimi Amerikassa asuva, juuriltaan meksikolais-saksalainen taidetohtori José Argüelles vaimonsa Lloydinen kanssa. José Argüelles syntyi Meksikossa, mutta muutti sieltä USA:an jo lapsena. Teini-ikänsä alussa José matkusti isänsä kanssa vierailulle Meksikoon, ja hänen mielenkiintonsa Mayakulttuuria, sen matemaattista järjestelmää ja ajanlaskujärjestelmää kohtaa heräsi. Harmonisen Konvergenssin aikoihin 1987 hän oli tutkinut Mayojen ajanlaskua jo yli 30 vuotta.

Tutkimisen tuloksena syntyi kirja, jonka suomenkielinen nimi on Mayojen perintö. Ennen Uniloitsun syntymistä hän ja Lloydine Argüelles totesivat Sveitsissä aikamuseossa käydessään, että ihmiskunta on ajautunut kalenterinsa ja kellonsa orjaksi.

Kalenterin historiaa tutkiessani minulle on selvinnyt, että ensimmäiset kalenterit olivat naisten tekemiä. Neoliittisen ajan naiset olivat monella alueella ensimmäisiä keksijöitä. Miehet muunsivat heidän oivalluksiaan sittemmin laajempaan käyttöön ja keräsivät kunnian itselleen. Naisten kalenteria miehet eivät kuitenkaan voineet omia sellaisenaan, koska naisten kalenterin perusta oli heidän kuukautiskiertonsa, eli 28 päivää. Tämä kalenteri oli luonnollisesti kytketty myös Kuun vaiheisiin. Monissa kulttuureissa kuukalenteri on vieläkin käytössä, mutta sen kytkentä naisten kuukautiskiertoon on unohdettu. Kuukalenteri vaihtui aurinkokalenteriksi siinä vaiheessa kun yhteiskunta siirtyi patriarkaaliseen järjestelmään ja kaupunkisivilisaatioihin. Länsimaisen maailman historiassa tämän tapahtui Kaksoisvirran maissa. Ennen vallalla ollut jumalatarkulttuuri sai väistyä syrjään ja naiset sen myötä. Tämä kehitys on kuvattu mm. Raamatussa.

Kuukalenterin käyttöön liittyi tapahtumien samanaikainen kokeminen ja jaksottaisuus. Aurinkokalenteri syntyi jakamalla ympyrän kehä kahteentoista yhtä suureen osaan. Jotkut kertovat tämän olevan jäännöstä siltä ajalta, kun Nibirun, eli kahdennentoista planeetan luojajumalat oleskelivat Maan päällä ja halusivat kontrolloida ihmisiä ja saada heidät unohtamaan jumalaisen alkuperänsä. Aurinkokalenteri kulkeutui vähitellen Roomaan. Tällöin kalenterin viimeinen kuukausi oli se, mikä meillä on nyt helmikuu. Siitä syystä karkauspäivä on sijoitettu helmikuun loppuun. Roomalaisten kalenterista on myös peräsin osa kuukausien nimistä, jota tosin suomenkielisistä nimistä ei huomaa. Vatikaanin, kirkollisen vallan päämies, paavi Gregorius, rupesi tarkistamaan kalenteria 1500-luvulla. Hänen mukaansa nimensä saanut gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön vuonna 1584. Valloitusretkien, kirkon pakkokäännytyksen ja inkvisition avulla se levitettiin kaikkialle maailmaan. Valloittajat hävittivät kaiken entisen, minkä vain käsiinsä saivat, näin myös suurimman osan Mayojen kirjoituksista. Kalenteritietous kulki sen jälkeen perinteensäilyttäjien muistissa suullisena perintönä.

Gregoriaaniseen kalenteriin liittyy ajatus siitä, että Maapallo on avaruutemme keskipiste ja että Aurinko kiertää sen ympäri. Kirkon kyseistä käsitystä uhmanneet saivat oppia pitämään suunsa kiinni kuoleman uhalla. Vatikaani luopui vasta 1980-luvulla tästä maakeskeistä, eli geosentrisestä, käsityksestä. Gregoriaaninen kalenteri jäi silti käyttöön ja levisi eräänlaisena itsestään selvänä totuutena. Se valloittaa vieläkin uusia alueita ja alamaisia länsimaiselle ajatustavalle, jonka mukaan valkoinen mies on normi.

VAPAAKSI MIELIVANKILASTA

José ja Lloydine Argüelles ovat Uniloitsun kehittämisen jälkeen kiertäneet planeettaa ja kertoneet kalenterinvaihdon tärkeydestä. He ovat näinä vuosina löytäneet paljon tietoa toisin ajattelevista ja ajatelleista ”ajan” suhteen”. He ovat todenneet, että gregoriaaniseen kalenteriin sitoutumisemme synnyttää eräänlaisen ”rytmihäiriön”. Tämä perustuu siihen, että ajatuksilamme on voima, ja kun elämme väärässä rytmissä, ja ymmärrämme ajan ”väärin”, aiheutamme planeetallemme vahinkoa, ja samalla myös itsellemme.  Koska emme nyt elä sopusoinnussa luonnon ja planeetan rytmin kanssa, emme pääse nousemaan kolmannesta ulottuvuudesta ja tuhoamme samalla planeettamme. Argüellesien mukaan sodat, vaikeat taudit, ilmastolliset ongelmat, luonnon tasapainon sekoittuminen mm. ovat seurausta tästä väärästä rytmistä, ja siitä, etteivät ihmiset ole yhteydessä toisiinsa, planeetan rytmiin tai aurinkokuntamme rytmiin.

Jos ajattelemme millainen määrä satelliitteja kiertää planeettaamme, kuinka internet yritetään levittää joka kotiin, kun katselemme kuinka melkein joka kädessä on kännykkä, ehkä tajuamme, että kaikki nämä lähettävät radioaaltoja. Nämä radio- ym. aallot ovat kytkettyjä gregoriaaniselle kalenterille perustuvaan ajattelu- ja ajanlaskutapaan. Nämä modernit ”pommit” hakkaavat planeettamme ulkopuolella olevia energiakenttiä väärällä rytmillä ja kielteisillä ajatusmalleilla. Me vain emme tajua sitä, koska emme näe näitä energiamalleja.

Varsinaisen vahvistuksen kalenterin vaihdolleni sain kolme vuotta sitten kun olin Brasiliassa maailman ensimmäisessä ja toistaiseksi ainoassa biosfäärisiä oikeuksia koskevassa konferenssissa. Argüellesin pariskunta ja Brasilian kalenterivaihtoliike kutsuivat maailman johtoväkeä tähän konferenssiin. Planeetan vallanpitäjät olivat kiireisiä, aikaa ei liiennyt. Meitä ruohonjuuri-ihmisiä oli sen sijaan kolmisensataa. Meitä eurooppalaisia osanottajia oli viisi. Viikon aikana ehdimme käydä läpi monia tärkeitä asioita. Tajusin miten biosfäärimme voi. Siihen kuuluvat kaikki elolliset, ihmiset, eläimet, kasvit, kivet, multa, vesi ja ilma. Huonovointisuuden syynä on ihminen – luomakunnan kruunu - ja valkoisen miehen tiede, perinne ja tapa hankkia rahaa. Ihminen elää omassa keinotekoisessa rytmissään ja luonto omassaan. Kommunikaatio ei toimi, koska elämme eri rytmeissä. Ihan kuin yrittäisimme rokata silloin kun orkesteri soittaa tangoa, tai pyrkisimme juoksemaan maratonin samalla vauhdilla kuin juoksemme satasen.

UNILOITSU KUUKALENTERI

Argüellesien kehittämä, Tzolkinille perustuva Uniloitsu kuukalenteri, on moderni versio Mayojen kuukalenterista nimeltä Tun-Uc. Siinä on kolmetoista kuuta (ei kuukautta), joissa kussakin on 28 päivää. Jokainen kuu alkaa sunnuntaina, ja jokainen kuu on näin ollen yhtä pitkä. Vuoden viimeinen päivä on ns. vihreä päivä. Se on yleinen vapaapäivä, joka on kalenterin ulkopuolella. Jokaisella päivällä on oma energialaatunsa, joka määräytyy Tzolkinin mukaan. Vuoden viimeisellä päivällä, joka on kalenterin ”ulkopuolella” on siten oma nimensä. Mayojen ajanlaskuun ei karkauspäivää ole huomioitu samalla tavalla ylimääräisenä päivänä kuten gregoriaanisessa kalenterissa. Koska Mayojen kalenteri on jaksottainen, liitettiin joka 52 vuoden päästä yksi 13 päivän jakso, ”vihreät päivät,  rytmin säilyttämiseksi. Tämä laskutapa säilytti luonnollisen rytmin. Mayojen ajanlaskun on todettu olevan erittäin tarkka, jopa tarkempi kuin gregoriaaninen. ”Karkauspäivän” sijoittamisesta tällä tapaa ei ollut haittaa, vaan päinvastoin hyötyä – pystyttiin säilyttämään rytmi!

Viime vuosina on ilmestynyt paljon ns. kanavoituja kirjoja. Monet niistä ovat yhteydessä eri lähteisiin avaruudessa, mm. Seulasten tähtiryhmään Härän tähtikuviossa. Mayat pitävät itseään seulaslaisten jälkeläisinä. Heille, kuten antiikin kreikkalaisille,  Seulaset olivat ”Seitsemän sisarta”. Seulasten tähtiryhmään kuuluu Mayojen käsityksen mukaan seitsemän aurinkokuntaa ja meidän aurinkokuntamme kahdeksantena sisaruksena. Näistä kanavoiduista seulaslaisista, ja myös muista lähteistä, on tullut tietoja, joiden mukaan ihmiskuntaa kehotetaan siirtymään Mayojen ajanlaskujärjestelmään, jotta pystyisimme muutamaan ulottuvuutta. Näistä lähteistä kerrotaan myös Nibirun vaikutuksesta ajanlaskumme vääristymiseen. Nyt olemme ikään kuin ajatusvankilassa, emmekä löydä siitä ulos, mikäli emme opi hajottamaan ajatuksellisen vankilamme muureja. Tämä vankila on omassa päässämme. Mayaprofetioiden loppuaika, talvipäivänseisaus 2012 liittyy vapautumistapahtumaan..

Uniloitsu kuukalenterissa vuosi alkaa silloin kun gregoriaanisen kalenterin mukaan on 26. heinäkuuta. José Argüelles sanoo tästä päivästä, että ”neljännen ulottuvuuden vesi saavuttaa kiehumispisteensä” siinä, ja siirtyminen uuteen voi tapahtua. Tänä päivänä Sirius nousee hieman ennen Aurinkoa Jukatanilla Meksikossa, ja on hetken aikaa näkyvissä aamulla.

Brasiliasssa -Hyvän Tahdon Temppelin ulkopuolella 1996

UUSI AJANLASKU?

Olin kesällä eurooppalaisessa Uniloitsu-konferensissa Itävallassa. Argüellesit olivat siellä kolme päivää opettamassa Ajan Lain ja Lain taulujen käyttöä. Tämä konferenssin aikana oivalsin monta asiaa. Tajusin mielessäni mm. miksi voimme käyttää Uniloitsu kuukalenteria ja aloittaa vuotemme 26.7., vaikka Mayamaassa ei olekaan tähän päivämäärään liittyviä steloja, eli kivisiä ”muistomerkkejä" : Jokainen profeetta on saanut kalenterin, joka on kytketty hänen elämäänsä liittyviin tapahtumiin. Laskenta on aloitettu ”ajallisesti jälkeenpäin”, sitten kun tapahtuman ”arvo” on ymmärretty. Näin on laita juutalaisten kalenterin suhteen. Muslimit laskevat Muhammedin paon mukaan.  kristityt laskevat Jeesuksen syntymästä. Eikä yksikään Mayasteloista ole varmaan ollut pystytetty etukäteen, vaan vasta sen jälkeen kun he olivat aikansa tehneet havaintojaan ja laskelmiaan.

Mayarintamalla käydään kopua vuoden alkamispäivästä ja ajanlaskemisen alkamisesta. Laskutapa on useita. Monet niistä liitetään klassiseen, eli perinteiseen laskutapaan. Argüellesien Uniloitsu on sen sijaan ”nykymaya” tapa. Konferenssin aikana tajusin, että klassinen tapa ja jonkun alkamispäivän määritteleminen tuhansia vuosia jälkikäteen, on verrattavissa siihen kuin yrittäisimme alkaa herättää latinan kieltä henkiin puhekielenä. Klassinen Maya ja latina ovat ihan paikallaan, monilla on niistä iloa ja hyötyä. Ne antavat taustaa nykypäivälle. Mutta ne eivät vie meitä tulevaisuuteen ja uuteen aikaan. Siksi voimme mielestäni aloittaa oman ajanlaskumme ja oman kalenterimme silloin, kun se sopii parhaiten tarkoitukseemme. 13 kuun kuukalenterin päämäärä on maailmanrauha ja sopusointu kaikkien lajien kanssa, jotka elävät samassa maailmankaikkeudessa. Se on kosmoksen ihmiskunnalle antama lahja ja työväline, jotta voisimme siirtyä maakeskeisestä ajatusmallista universaaliseen ajattelutapaan. Nämä käsitteet eivät liity mielestäni Klassisen kalenterin sovellutuksiin.

VAN ALLENIN VYÖT JA PLANEETTAMME

Gregoriaanisen joulukuun (1998) alkupäivinä lehdissä oli juttu siitä, kuinka tutkijat ovat todenneet muutaman kymmenen kilometrin korkeudessa olevien ns. van Allenin vöiden tai kehien häiritsevän satelliittien välityksellä ja radioaalloilla tapahtuvaa liikennettä. Kyseisten vöiden partikkeleiden on todettu olevan voimakkaita, vaikka niitä on aikaisemmin pidetty ”kiltteinä ja voimattomina”. Nyt nämä partikkelit ovat alkaneet häiritä yhä lisääntyvää avaruuden kautta tapahtuvaa tietoliikennettä. Partikkeleiden pommitusten odotetaan lisääntyvän vuoden 2000 lopussa ja NASA suunnittelee erityisiä satelliitteja niiden torjumiseksi.

1980-luvun alkuvuosina José Argüelles kirjoitti kirjan ”Earth Ascending”, eli Maan nouseminen. Tässä kirjassa hän kertoo mm. näistä vöistä. Hän on kuluneiden vuosien aikana ottanut vöiden olemassaolon usein esille. Hänen mielestään tietoliikenne vahingoittaa niitä. Ja koska näitä vöitä pommitetaan väärällä värähtelytaajuudella, jota hän kutsuu 12:60 taajuudeksi (gregoriaanisen kalenterin rytmi), nämä vyöt voivat hajota. Ja jos ne hajoavat, ei ilmakehämme pysy paikoillaan. Kaikkien planeettamme lajien hengissä säilyminen riippuu näiden vöiden olemassaolosta ja hyvästä kunnosta. Tämän José Argüelles tiesi jo siihen aikaan, kun tutkijat eivät edes uskoneet partikkeleihin. Nyt tutkijat ovat päätyneet partikkeleihin, mutta eivät ole vielä huomanneet, että niillä on tärkeä merkitys planeettamme elämän jatkumiselle.

Argüellesin mielestä pystymme halutessamme muuttamaan elämisen rytmimme sellaiseksi, ettei se tuhoa näitä vöitä. Tämä tapahtuu siirtymällä käyttämään 13-kuun kuukalenteria, jonka rytmi on sama kuin luonnon, eli 13:20.

Kuukalenterin käyttöön siirtyneitä ihmisiä on kaikkialla maailmassa. Biosfäärisen konferenssin isäntämaassa Brasiliassa on jo 43 kaupunkia, joissa kalenteria käytetään virallisesti. Eräs positiivinen lieveilmiö, johon olen törmännyt Uniloitsun yhteydessä maailmalla vaeltaessani, on se, että Uniloitsu kuukalenterin käyttöön liittyy ilo ja luominen. Monet sen köyttäjät ovat alkaneet toteuttaa Uniloitsun mottoa ”Aika on taidetta” elämässään. Symboolien käyttö on avannut monelle oven uuteen luomiseen, maalaamisen, säveltämisen, laulamisen ym. Muodossa. Jokainen voi olla taiteilija omalla tavallaan.

Gracia Penttinen
Tämä artikkeli on julkaistu Minä Olen lehden numerossa 1/1999

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.

In Memorian: 
José, Valum Votan Argüelles 24.01,1939 - 23.03.2011, 
Loydine Burris (Argúelles)  15.05.1943 -16.05.2014

Ajankohtaisia kirjoja yms: http://www.lawoftime.org/bookstore.html


Muita mayajuttujani
Myyttinen kutsu
Vanhan maailman Kalentereista
Mayasymbooleista Niinalla, ja muille kiinnostuneille:
Mayojen VIISI AURINKOA
Maya astrologiaa  Jutun lopussa on linkit kaikkiin 13 mayaeläinradan merkkiin
Planeetoista ja tähdistä Mayojen maailmassa osa 1
Planeetoista ja tähdistä Mayojen maailmassa osa 2
Planeetoista ja tähdistä Mayojen maailmassa, osa 3
Planeetoista ja tähdistä Mayojen maailmassa, osa 4
Planeetoista ja tähdistä Mayojen maailmassa, osa 5 Kiintotähtiä
Planeetoista ja tähdistä Mayojen maailmassa, osa 6
Aikaisempia mayatekstejäni
Otteita ”Mayakanavoinnista”
Auringosta, kuusta, mayoista ja Tenerifen moringasta