Joskus

Joskus
Logo

5.9.17

TOTUUDESSA PYSYMISEN TAITOA

Bertil Martinsson © (1988,1991)
Ruotsinkielisen alkuperäisteoksen nimi:
Om konsten att umgås med sanningen

Suomennos: Laine Gracia Penttinen ©

PM
Totuuden puutteessa
voit kuvitella,

sillä kaikki mielikuvat
heijastavat
tuntematonta totuutta.

JOHDANTO
Olla melkein tosi
on ikäänkuin
melkein ehtisit junaan.

LUKU 1

Ei ole helppoa
olla
valehtelematta.

Ei ole myöskään
helppoa
valehdella:

Ajatus siitä, mitä sinun on sanottava
voi saada sinut unohtamaan
kuinka sen sanot.

Kehon kieli
on todenpaa kuin sanojen.

Hyvällä valehtelijalla
on oltava hyvä muisti,
rikas mielikuvitus
ja aistien läsnäolo

sekä kyky
paljastumisen vaaran uhatessa

pystyä nopeasti
sopeuttamaan todellisuus
valheeseen.

Jos et ole kyllin lahjakas
valehdellaksesi hyvin

on lahjakkainta
olla valahtelematta.

Jos olet kyllin lahjakas
valehdellaksesi hyvin

ei sinun tarvitse valehdella.

LUKU II

Alussa
sana oli tosi,

sillä kukaan
ei olut opettanut meitä valehtelemaan.

Sitten huomasimme
että monet,
jotka kohtasivat kuvansa
silmissämme

olisivat mielellään
särkeneet peilin.

LUKU III

Valkoinen valhe
voi säästää toiset
epämiellyttävältä totuudelta.

Hätävalhe
voi varjella itseäsi
epämiellyttävältä kritiikiltä.

Sillä joka sanoo eniten
ei aina ole eniten
sanottavaa.

Harhaanjohtava
on se joka sanoo
sellaista mitä ei tiedä
välttyäkseen myöntämästä
ettei hän tiedä.

Kaksinaismoraalia
on toimittaa aseita
ja tuomita taistelu.

Valheellisuutta
on ainainen puhuminen
jostain muusta.
Vanhoja selittelyjä
ei voida korvata
uusilla.

Silmänpalvoja
on uskollinen itselleen
vain silloin kun kukaan ei katso.

Puolitotuus
on se osa totuutta
joka saa puolen totuuden
vaikuttamaan täysin todelta.

Mutta on aina sääli
pilata hyvä juttu
tarpeettomalla oikaisulla.

LUKU IV

Valhe viivästyttää
väistämätöntä
totuuden kohtaamista.

Jokainen uusi valhe
kasaa kiven kivelle
niin korkeaksi muuriksi

ettet lopulta
ylety sen päälle

tai uskalla
hypätä alas.

Joka rakentaa talonsa
jäätyneelle maalle
ei odota
kevättä.

Voit tarvita rohkeutta
ollaksesi tosi

ja kohdataksesi
ympäristösi reaktiot.

Voit tarvita enemmän rohkeutta
kätkeäksesi totuuden

ja elääksesi
sen ilmitulon
pelossa.

LUKU V

Rehellisyyttä on
vain sanoa
kuinka asiat ovat.

Mielellään
puhutaan
rehellisyydestä
siellä missä se loistaa
poissaolollaan.

Aiemmin rehellisyys perustui
kunnialle ja omalletunnolle.

Nykyään
se pääsee
eniten kunniaan

kun valhe
vaikuttaa vähemmän kannattavalta.

LUKU VI

Tekopyhyyttä
on kiihtyä
toisten tehdessä
sitä mitä et
itse uskalla.

Jos haluat mainetta
rehellisenä henkilönä
on hyvä aloittaa
olemalla sellainen.

Uskottomuuden ongelma
on pitää järjestyksessä
ne valheet
jotka toiminta vaatii.

Yksinkertaisinta on elää siten
ettei sinun tarvitse peitellä
tapaasi elää.

Sekin voi olla
erittäin jännittävää.

LUKU VII

Mieluimmin totuuden
haavoittama
kuin valheen
imartelema,

sillon on hengevaarallista
antaa nostaa itsensä
pilviin
ennenkuin osaa lentää.

Haluat uskaltaa
ottaa vastaan ruusun
saamatta piikkejä
käteesi.

LUKU VIII

Voitat ehkä jotain
sanomalla sen
mitä luulet
minun haluavan kuulla.

Mutta kuinka paljon
saat sanottua
siitä mitä
todella haluat sanoa?

Jos aina tarkoitat
mitä sanot,
on parempi
kuin aina sanoa
mitä tarkoitat.

Oikean sanominen
ei aina
ole oikein.

Tarjoilla totuus
pieninä annoksina
on kuin katkaisisit
koiranpennun hännän
pala palalta.

Tarjoilla totuus
kerralla
on kuin hukuttaisit
hänet joka tarvitsee
lasin vettä.

Totuus
joka haavoittaa
on harvoin
täysin tosi.
Selväkielisyys
on suorin tie
kahden toisistaan kaukana olevan
näkökannan välillä.

LUKU IX

Juoruamista on puhua
toisten virheistä ja puutteista
välttyäkseen vastaamasta
omistaan.

Voit joutua kiusaukseen
saada tietää se,
mistä haluat
pysyä erossa.

Huhut elävät
ikuisesti

sillä ne ovat
vailla alkua
ja loppua.

Sillä joka panettelee muita
on useita kuulijoita,

sillä kukaan ei uskalla
lähteä huoneesta.

LUKU X

Tekosyy
on antaa
hyvä syy
huonolle
teolle.

Teeskentelyä
on kätkeä
huono syy
hyvälle teolle.

Mutta kuka
voi varmuudella tietää
mikä on hyvä
ja mikä huono?

LUKU XI

Voit saavuttaa enemmän luottamusta
johdonmukaisuuden avulla
kuin totuuden avulla.

Mutta kuinka johdonmukainen
voit olla
olematta tosi?

Jokainen petetty aikomus
on särjetty lupaus
itsellesi.

Luottamus toisia kohtaan
edellyttää luottamusta
itseäsi kohtaan.

Itseluottamusta saa se,
joka pitää lupauksena
itseään kohtaan.

Toisiin luotat
kuten he luottavat sinuun.

Kuka uskaltaa luottaa sellaiseen,
joka ei itse luota itseensä?

Mieluimmin pettymys toisinaan
kuin olla uskaltamatta luottaa
keneenkään.

Hänen jonka olet kuullut
valehtelevan toisille
on vaikeaa
saada sinua vakuuttuneeksi

kun hän puhuu sinulle
samalla äänellä.

Luottamuspääoma
jonka kartuttamiseen on kulunut vuosia

voidaan käyttää loppuun
sekunneissa.

LUKU XII

Epäluotettavaa
on sanoa ei
sanomalla ensin kyllä
ja sitten tehdä päinvastoin.

Luotettavaa
on olla koskaan
antamatta lupausta
jota jo ei ole
täytetty.

Mieluimmin kirkas ei
kuin samea kyllä.

Epäselvyys
puhuu
selvää kieltään.

Jokainen rikottu lupaus
on jälkikäteinen
valhe.

Särkyneen luottamuksen
palauttaminen
on kuin korjaisi
rikottua lasia.

LUKU XIII

Uskottava valhe
on parempi vastaus
kun epäuskottava
valhe.

Kieltädy mieluimmin uskomasta
sitä mitä et näe

kuin näkemästä
sitä mitä et usko.

Mitään
ei tarvita asettaa kysymyksenalaiseksi

- paitsi itsestäänselvää.
- Valehtelet!

Näin sanoo valhe
kun totuus
uhkaa sitä.

Uranuurtaja
jota ei koskaan
kutsuttu valehtelijaksi
ei kenties ollutkaan
mikään erityinen tienraivaaja.

LUKU XIV
Ennakkoluuloinen
on täysin varma
jostain mitä hän ei tiedä.

Vuorenvarma
kieltää
oman epäilynsä.

Yksikään valhe
ei ole todempi
jos siihen uskotaan enemmän.

Totuus
ei kaadu
toisten epäilystä.

Marttyyriksi kutsutaan sitä
joka kieltäytyy uhraamasta
omaa totuuttaan.

LUKU XV
Itsevarman
ei tarvitse kysyä
keneltäkään
uskaltaakseen uskoa
siihen minkä hän jo tietää.

Hänen joka todella tietää
ei tarvitse ylipuhua
ketään toista.

Usko voi syntyä
rohkeuden puutteesta
tunnustaa tiedon
puute.

Sokea usko on sillä,
joka korvaa
oman uskonsa
toisen uskolla.

Luottamus
on se usko,
joka ei usko,
että on uskottava
johonkin erityiseen uskoon
ollakseen uskova.

Tienkuvaus
voi olla pitempi
kuin tie.

Kartan ja maaston
ollessa
epäsopusoinnussa
voi sinua houkuttaa
uskoa karttaan.

Epäsopusointu
eri karttojen välillä
voi pakottaa
sinut löytämään tiesi
omin avuin.

LUKU XVI
Jokaisen valheen takana
on pelko.

Jokaisen pelon takana
on valhe.

Ylipääsemätön
on se ongelma,
jonka yrität ratkaista
kieltämällä
sen olemassaolon.

Jos terveys
olisi ollut yhdistettävissä
valheeseen

olisivat useimmat meistä
jo olleet terveitä.

On tärkeää
että sinulla on sairaus

joka vastaa saamaasi
lääkettä.

Jos totuus
olisi ollut
viinissä

olisivat useimmat meistä
jo olleet vapaita.

Viini irroittaa helpommin
kielen kannat
kuin sydämen.

LUKU XVII
Antaminen
lienee autuaampaa
kuin ottaminen,

mutta petät
sekä itseäsi
että vastaanottajaa

jos annat enemmän
kuin sinulla on.

Sen joka elää
täyttääkseen
toisten odotuksia
on vaikeaa täyttää
omansa.

Kielletty tarve
ei täyty
eikä poistu.

LUKU XVIII

Se halveksuu toisia,
jonka oma heikkous
estää häntä
näkemästä
omaa heikkouttaan.

Itsepetosta
on kätkeä itseltään
jotain minkä toiset jo tietävät.

Vain valehtelija väittäisi,
ettei hän koskaan valehtele.

Luulosairaalla
on tosi kokemus
luulotellusta sairaudesta.

Tiedostamattomuuden
ongelma
on se ettei sitä ole tiedostettu.

Luuloteltusti alakuloinen
on myös alakuloinen.

Luuloteltusti iloinen
on myös iloinen.

Luuloteltu vahvuus
voi olla
todellista heikkoutta.

Luuloteltu heikkous
voi ola
todellista vahvuutta.

LUKU XIX

Yritys kätkeä
on paljastaa,
että on
näytettävää.

Itsekontrolli
on esittää
sitä mitä mieluimmin
olit halunnut olla.

Jos sitä olisi pidetty
vähemmän nöyryyttävänä
niin olisi varmaankin
ollut helpompaa

toisinaan
ryömiä ristille.

Jos esiinnyt
jonain toisena
kuin itsenäsi
et koskaan saa tietää
kuinka juuri sinut
olisi otettu vastaan.

Jos hävität minuutesi
sopiaksesi kaikilla
voi se mitä hävität
ilmetä siten
ettet sovi kenellekään.

Kauniilla naamioilla
johdamme harhaan
toisemme
siitä mitä tuntemme
ja kuinka voimme.

Jos poistamme naamiomme
kohtaamme luultavasti
ensimmäistä kertaa.

Sellaisen kohtaamisen
lopputulosta
ei voi ennalta aavistaa.

Siksi odotamme...

On monia
jotka eivät koskaan ole kohdanneet
toista ihmistä.

LUKU XX

Yhden totuus
voi olla
toisen valhe.

Erilaisten kuvien lukumäärä
samasta todellisuudesta
on aina sama kuin
katsojien lukumäärä.

Hyväuskoinen
uskoo siihen hyvään,
mikä puuttuu.

Epäluuloinen
ei näe sitä hyvää,
joka on olemassa.

Emme aina kykene näkemään
sellaista mihin emme usko
voivamme pystyä vaikuttamaan.

Kuva siitä mitä haluat
estää sinua näkemästä
sitä mitä todella saat.

On kyettävä näkemään,
että näemme jotain muuta
kuin mitä luulemme näkevämme.

Vaikka se mitä näet
ei olekaan niin hyvää

on silti hyvä
että näet.

Jos haluat nähdä
kauniimman maailman
silloin ei auta
että suljet silmäsi.

Illuusio
on kuva todellisuudesta,
joka on riippumaton todellisuudesta.

Ulkomaailma vahvistaa
illuusion tarpeemme.

Jos totuus
olisi markkinointikelpoisempi
niin silloin se olisi myös
kysytympi

ja vähemmän tosi.

Koko minuudellasi
teet työtä
säilyttääksesi
illuusiosi.

Jos haluat nähdä
todellisuuden
tarvitset siksi
koko minuutesi

ja vähän lisääkin.

LUKU XXI

Jos luulet
tietäväsi
millainen olen
kohtelet minua
ikäänkuin olisin
se joksi minua luulet.

Silloin saan virikkeen
kohdata sinut
niinkuin odotat

ja voit oikeutetusti sanoa:

- Mitä minä sanoin!

Jos olet oikeassa

huolimatta siitä
odotatko
kohtaavasi enkeleitä
tai paholaisia

on tärkeää
että valitsen
oikean odotuksen

LUKU XXII

Toiveajattelua
on uskoa
ajatella ja toimia
ikäänkuin todellisuus jo
olisi toiveidesi mukainen.

Jos toiveajattelu
toteutuukin,

niin se ei ollutkaan
toiveajattelua,

vaan todiste siitä uskosta,
joka voi siirtää vuoria.

Tai kenties
se olikin
puhdas sattumana.

Mutta sehän
voi olla
sama asia.

LUKU XXIII

On helpompaa nähdä
toisten virheet kuin omansa,

sillä vaikeampaa on sulkea silmänsä
toisten virheiltä kuin omiltaan.

Se jolta puuttuu omat virheet
ei tavallisesti etsi
toistenkaan.

Kukaan ei välty
omalta totuudeltaan
auttamalla toisia
löytämään valheensa.

On olemassa kokkeja
jotka välttävät syömästä
omaa soppaansa.

Totuus
voi olla niin tuskallien,
että mieluummin valitset illuusion.

Illuusiosta
voi tulla niin tuskallinen
että mieluimmin valitset totuuden.

Siksi totuudessa
ei ole kysymys moraalista,

ainoastaan hyvinvoinnista.

Totuus vapauttaa sinut
siitä mitä sinulla ei ole

ja antaa sinulle
sen mikä on jo sinun.

Hakeudumme sen luo,
joka vahvistaa
valheemme.

Ajaudumme sen luo
joka paljastaa,
valheemme.

Elämänkriisi
on kuin juhla

jonne totuus
saapuu
kutsumattomana vieraana

tullakseen myöhemmin
hyväksytyksi

kuin
perheenjäsen.

Sydämen keventäminen
on vapaaehtoisesti
korvata
pitämätön valhe
piinallisella totuudella.

Itsensä kohtaaminen
on omam totuutensa
hyväksymistä

löytääkseen maailman

jota ei rajoita
pelko

siitä mitä toiset
ovat mieltä.

LUKU XXIV

Toisille valehteleminen
ei ole puoliksikaan niin tyhmää

kuin itsensä pettäminen.

Mutta vain se
on tosi
itseään kohtaan

jolta puuttuu tarve
valehdella toisille.

JÄLKISANAT

Tienviitta
ei ole Tie.

Totuudet
totuudesta
eivät ole Totuus.

Elämä
ei salli
korvattavan itseään
viisailla sanoilla
Elämästä.

PS

On helpompi
kirjoittaa kirja
totuudesta

kuin olla
hyvänä esimerkkinä.

Samalta kirjailijalta:

Toisten muuttamisen taitoa - Om konsten att ändra andra 1986
Rakastamisen taitoa (suomeksi 1999) - Om konsten att älska andra 1987
 
Anteeksiantamisen taitoa (suomeksi 1999) - Om konsten att förlåta 1990
Elämisen taitoa - Om konsten att leva 1991
Olemassaolemisen taitoa 1996 
(suomeksi 1999)  Om konsten att vara 1996 

Bertil Martinssonin oma sivu  BertilMartinssons samlade växtverk
Syyskuu 2017, © suomalaiset tekstit Gracia Penttinen
Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar